Tuommonen hiukan erikoisempi amerikkalaisvalmisteinen neliovinen täysisähköauto tuli tallille anomaan hiukan hellää hoivaa ja rakkautta.
Projekti tuli siis aivan puun takaa. Pari viikkoa sitten olin käymässä nukkumaan kun katselin vielä puhelimella sähköposteja. Satuin huomaamaan uuden viestin täysin tuntemattomasta osoitteesta hassulla otsikolla ja kurkkasin mistä kyse. Sielläpä omistaja kyseli kiinnostaisiko kiillotella tämmöinen hauska perhekulkine
Noin viisi sekuntia mietittyäni naputtelin samointein luurilla pienen romaanin mitä todennäköisesti tullaan tekemään, mitä on odotettavissa, kauanko siihen menee ja niin pois päin. 40 minuuttia myöhemmin viesti lähti keskellä yötä ja pää tyynyyn. Aamulla oli tullut viestiä että tehdään vain, milloin tehdään?
Siitä lähti rattaat rullaamaan.Myöhemmin samalla viikolla treffattiin omistajan kanssa aamukahvin merkeissä ja tutkailtiin autoa vähän tarkemmin sekä keskusteltiin naamatusten tarkemmin. Taistelusuunnitelma hyväksyttiin ja aikataulu lyötiin lukkoon. Alkoi muutaman päivän ankara odottelu että viikonloppu koittaa ja saadaan kaunotar tallille hoivattavaksi.
Toissapäivänä se päivä vihdoin koitti. 8 tuntia töissä lusittua kipin kapin tallille aloittelemaan hommat. Melkolailla tarkalleen sovittuna kellonlyömänä Tesla lipui äänettä talliin sisälle ja pääsi ottamaan aloituskuvat. Toverit Juuso ja Syanid ilmestyivät tietysti vahtimaan minkälaista kalustoa tallille ilmestyi ja pitivät seuraa.
Tästä siis lähdettiin:
Työmaata tiedossa siis ennenkuin päästään siihen hauskaan osuuteen...
Perus perusteellisilla putsauksilla lähdettiin liikkeelle. Lancesta nupit kaakossa Motoxin Tehopesua, vanteet ja luukkujenvälit sekä kaikki rakoset erikseen Tehopesulla 1:3 seoksella ja erinäisillä harjoilla (kiitos muuten Shineldin Antille Monellon Wheel Wooliesta, siitä tuli lempityöväline tähän hommaan kertaheitolla), kinnaspesu Bilthamber Auto-Washilla ja loraus Tehopesua kaveriksi ämpäriin, pienpoisto AS Tardiksella, raudanpoisto Bilthamber Auto-Wheelillä, saveistus Bilthamber Auto-Clay softilla.
Esipesun kanssa sai olla tarkkana, sen verti kuraa oli päällä. Kinnaspesulle ei jäänytkään irtolikaa nimeksikään niinkuin ei pitänytkään mutta kinnastelin silti pariin kertaan varmuudeksi. Pikeä ei ollut nimeksikään ja rautaa irtosi jonkinverran, tietysti valkoinen auto niin näkyykin kivasti
Pinta puhtaana pääsi vihdoin tarkistelemaan pintaa tarkemmin. Omistaja on pitänyt autosta melkolailla hyvää huolta ja pessyt sitä hellästi. Se mikä tämän kiillotuksen tarpeen laukaisi oli tuoreempi työntekijä oli innostunut tämän auton pesemään mutta kukaan ei ollut kyseiselle jantterille kertonut että tätä pitää pestä nätisti, oli kaveri sitten pessyt harjalla
Noh... Eihän se nyt maailman loppu ole mutta kyllä sen huomasi.Pinnassa ei näkynyt mitään kovin ihmeellistä. Normaaleja rakkauden merkkejä eli pesupyörteilyä, satunnaisia RDSiä siellä täällä ja jokunen vähän isompi vahinko, mutta ei mitään mullistavaa.
Tietysti valkoinen väri on ehdottomasti se ihanin kuvata joten anteeksi kuvien vähyys.
Ei muuta kuin kokeilemaan. Netistä olin ennen projektin alkua etsinyt tietoa mahdollisimman paljon ja pehmeäksi näitä uhkailivat. Ameriikoissa olivat karkealouhinnan tehneet mallia keskipädi ja megu 205 :O Tai epäkesko ja viimeistelymikrokuitulaikka ja #205 sun muuta sen suuntaista. Siksipä lähdettiin varovaisesti liikkeelle.
Hämmästys olikin suuri kun mustalla hexillä ja scholl S30:llä kaikkosi pesunaarmut kertarykäyksellä :O Tosin RDSille se ei mitään voinut mutta kuitenkin. Siitä lähdettiin pykälöittäin karkeampaan. Sininen + S30, ei vaikutusta. Valkoinen + S30, ei vaikutusta. Oranssi + S30, ei vaikutusta. Sininen + Meguiars #101, ei vaikutusta. Valkoinen + #101, ei vaikutusta. Oranssi + #101, nyt alkoi RDS:t pyöristymään ja jopa poistumaan. Toinen hitti oranssi + #101 vähän kanttaillen, vielä parempi. Hetki siinä raavittiin päätä ja mietittiin että voiko pitää paikkaansa mutta niin se vain oli. Vielä viimeistelytarkistus musta + S30 ja hyvältä näytti. Päätettiin että päivä on täysi kun tässä vaiheessa kello alkoi olemaan 01:00 yöllä joten valot kiinni ja hetkeksi kotio tyynyä halaamaan.
Ensimmäisenä päivänä siis allekirjoittanut paini 17.30-01:00 ja toveri Demon 21.00-01:00, molemmat työpäivien päälle.
Lauantaina sitten molemmat eksyi tallille aika tarkalleen 10:30 ja alettiin touhuamaan. Toveri Drunkenmunky kävi vahtimassa ja valvomassa työnlaatua pitkän pätkän päivästä. Kävipä siinä toveri Syanid avustamassa viimeistelyä ja höpöttelemässä niitä näitä. Sekä tietysti legenda Juha U sattui olemaan reissaamassa pyhävaatteissa ohitse niin pysähtyi vähän katselemaan ja jutustelemaan niitä näitä sekä koeajamassa lainassa ollutta Rupesin Bigfoottia jonka koeajo jäi aika lyhyeksi. Mutta kuitenkin.
Perushuttua siis lauantaina. Ankaraa karkeaa louhintaa, ahkeraa laikkojen pesua, huonoja vitsejä ja vielä huonompia tarinoita
Pikkuhiljaa alkoi pinta palautumaan uuteen loistoon. Toiset kohdat vaativat pari vetoa, toiset yhden. Pikkulaikkaa sai käyttää lähinnä puskureihin, pilareihin, valoihin. Muuten pärjäsi isolla aika hyvin. Musta katto ja etumaski reagoivat oikein kiltisti samaan komboon ja oli mukava nähdä välillä selkeämmin miten pinta kirkastui. Kerrankin auto missä ei tarvinnut edes ovikahvoja väistellä, ne kun vetäytyvät itsekseen oven sisälle kun avain on tarpeeksi kaukana autosta Listoja ei tarvinnut varoa, ne ovat aika hyvin pitkälti kiillotettua metallia eikä maalattua, tulipahan samalla kiillotettua nekin. Tietysti isoimman ongelman aiheutti itse väri. Valkoisesta on niin hankala nähdä naarmuja joten valojen kanssa sai leikkiä kokoajan että näki yhtään mitään. Toisaalta taas viimeistelyvaihe oli melko nautinnollista niinkuin aina, musta ja S30 ovat kyllä niin lyömätön yhdistelmä että sai vain nauttia ja ajella kaikessa rauhassa oikein viimeisen päälle palauttaa se viimeinenkin loisto pintaan.Takavaloista sai sentään jonkinmoista kuvaakin aikaiseksi.
Ja tietysti jotain yleistä häröilyä työn touhussa
Uudet rotaryn jatkokappaleetkin saatiin koeajettua. Toimivat muuten täydellisesti. Erinomainen tasapaino, eivät täristäneet, sai ajettua hyvällä kontrollilla ja mikä parasta, irtosivat ihan käsin pyörittämällä, ei tarvinnut jatkojalostaa avaimelle koloja
Etukontin luukun alta ei uskaltanut pestä painepesurilla joten tänne kokeiltiin vihdoin ja viimein iät ja ajat sitten ostettua Wolfsin Mean Greeniä oli ONR tyyppistä. Mitään sumutinkäyttöön sekoitussuhdetta en löytänyt joten mututuntumalla sekoittelin suihkepulloon melko reilun 1:6-1:7 seoksen ja suihkin menemään.
Loputkin kun oli viimeistelyajettu pyyhittiin auto puhtaaksi kuivala ensin jonka jälkeen pyyhittiin auto kertaalleen äärimmäisen tarkasti AT Tuotteiden Special Cleanerillä eli rasvan- ja silikooninpoistolla ja taas perään kuivalla. Tässä vaiheessa kello tikitteli jo 21:00 ja Demon luovutti ja minä käväisin lataamassa akkuja paikallisella kahvilähteellä. Takaisin tallille, kuivapyyhintä ja opettelemaan Opti-Coat 2.0:n laittoa.
Aloittelin ohjeen mukaisesti pienellä X:llä pädille ja levittelemään ristiin rastiin katolle. Katolle siksi että mustana siinä näkyy miten aine käyttäytyy ja oppii vähän. Erittäin helppoa levittää, todella helposti sai tasaisesti levitettyä ja tarpeeksi tasaisesti levitettynä aine fläshäsi hetkessä eikä tarvinnut edes pyyhkiä pois. Tällä tiedolla ja kokemuksella varustettuna oli aika tarttua härkää sarvista ja käydä valkoisten osien kimppuun. Valkoiset alueet tuli pyyhittyä varmuuden vuoksi koska pinnasta oli erittäin vaikea nähdä missä aine ei ollut fläshännyt.
Tunti meni levittää ensimmäinen kerros ja hetken hämmästeltyäni levittelin vielä toisen kerroksen joka paikkaan ja vielä jäi tuubista suojata kaikkien luukkujen välit. Viimeiset pisarat sai tuubista ulos juuri viimeisen luukun viimeiseen osaan joten melko täydellinen määrä sitä oli. Ja siis tuubihan ei ollut täysi, ainetta oli noin 10ml jäljellä tuubissa. Eli sen verran tähän sain käytettyä.
Iltahämärässä vielä jaksaessa vetelin Cquartz UK:ta laseihin ja Gtechnicin Tyre&Trimin renkaisiin sekä vähäisiin muoveihin. Sitten totesin että kello vetelee taas liki yhtä yöllä joten päivä täysi. Valot kiinni ja taas pariksi tunniksi halaamaan tyynyä.
Päivän saldo: Wolfie 14h, Demon 11h, Syanid 2h.
Sunnuntaina sitten taas aikaisin aamulla takaisin tallille ja detailinkia. Tiivisteet putsailtiin, sisusta imuroitiin, pölyt pyyhittiin, nahat putsattiin ja hoidettiin, kaikki rakoset tarkisteltiin sun muuta pieniä pieniä hommia mutta ah niin tärkeitä ja todella tekevät sen lopputuloksen. Pari tuntia viimeistelyä ja sipistelyä ja auto alkoi olla valmis. Hoppa pihalle tarkistamaan lopputulos, päivänvalossa kerrankin vähän kuvia ja lopputuloksen viimeistelyä.
Loppumietteitä vielä. Tosiaan lähdettiin liikkeelle peljäten että pinta on pehmeä. Näin ainakin suurinosa jenkkilän keskusteluista väittää samoinkuin Nanolexin Florian kertoi tehneensä yhden mustan joka oli kuin voita. Tämä ei ollut
En tiedä onko niilläkin sitten eri lakkoja kuinka paljon käytössä vai vaikuttaako väri vai mikä. Mutta tämä oli melkolailla yhtä kova kuin sakemannit ja vastaavat. Aika reippahasti sai louhia ja jäikin vielä, mutta käyttöautosta ei omistajan kanssa neuvoteltua päätetty uhrata lakkaa sen enempää ja jättää varaa seuraavaankin kiilloitukseen.Muotoilu oli erittäinkin silmää miellyttävä. Niin sisällä kuin ulkonakin. Melkolailla kaikki toimi sähköllä vaikka joitain luukkuja saikin käsin paiskoa kiinni. Keskinäyttö keskikonsolissa oli hämmentävä mutta loppuviimein erittäinkin pätevä ratkaisu. Tasan kaiken mahdollisen sai tehtyä tämän kautta äärimmäisen näppärästi. Niin luukkujen avaukset kuin latauksen säädöt kuin ajokorkeuden säädöt kuin pyyhkimien huoltoasennotkin yms. Mitään ei tarvinnut miettiä ja arpoa miten toimii ja mistä toimii ja miten aktivoidaan, kaikki löytyi vaan näyttöä tökkimällä.
Erikoista tuo oli ajaa kyllä. Täysin äänetön ja kaikinpuolin häiritsevä kokemus. Melkolailla täysin lineaarinen ja viiveetön kaasuvaste. Mutta silti erittäin rauhallinen ja mukava ajaa
Eipä siinä. Semmoinen oli siis se kuljetin. Taitaapi olla tosiaan pesukintaan jos ei jopa Suomen ensimmäinen tämmöinen kiillotettavana
Isot kuvat täällä http://wolfie.kuvat.fi/kuvat/Tesla+S/
Kokonaistyöaika aika tarkalleen 40 miestyötuntia
Lahden kollektiivi kiittää, kumartaa, pahoittelee ja vaimenee taas hetkeksi.
Erityiskiitokset
Projectech/Janne, tiedät kyllä miksi, tämä muistetaan
Shineld / Antti, pikaisesta tarvikkeiden toimittamisesta
Drunkenmunky, Juuso, Syanid, Juha U, avustuksesta ja tarinaseurasta
Omistajalle erityislaatuisen ajoneuvon toimittamisesta meidän haltuun viikonlopuksi
Hieno auto ja hienoa pintaa on taiottu. Teidän pitää ottaa tämä nuorempi työntekijä koulutukseen, niin osaa jatkossa pestä pomon auton oikeilla metodeilla. 
