Japanin ihmeeni, Toyota Corolla Verso on jo pitkään huutanut armahdusta pesuharjojen, auringon paahteen ja kiveniskemien
uuvuttamalle maalipinnalleen.
Nyt viimeinkin kaikki tarvikkeet on saatu hankittua ja teoriaa on sen verta luettu, että uskallan käydä toimeen.
Tosin vapaa-ajan rajallisuus pakottaa hoitamaan hommat useammassa erässä.
Ensimmäisenä halusin käydä iskemien täyttämän konepellin kimppuun. Etupelti olikin ottanut osumia ihan huolella ja
pikaisella vilkaisulla veikkaisin iskemien määräksi jotakuinkin 100-150 jos riittääkään. Edellisen omistajan harrastuksiin on ilmeisesti kuulunut toisten kulkuneuvojen puskurissa roikkuminen.
Sarjatulesta kärsinyt keula
Pellille tehtiin esivalmistelut sumuttamalla liuottimeksi raaka pineline+huuhtelu.
Tämän jälkeen 2bm pesu, savetus, pesu ja huuhtelu.
Pelti oli siis valmis Deox-geeli käsittelylle, jolla saa mahdolliset ruosteet kiveniskemistä ennen paikkamalin laittoa.
Geelit saivat muhia pinnassa noin puolentoista tunnin verran, jonka jälkeen pelliltä pestiin geelit pois.
Konepellin kuivauksen jälkeen, iskettiin jälkiin pienellä tiimarista ostetulla siveltimellä ensimmäinen kerros
paikkamaalia. Maalin annoin kuivua noin puolituntia, ennen kuin tein toisen kerroksen.
Kahden kerroksen jälkeen näytti siltä, että lisää ei tarvita. Tavoitteena oli siis saada maali paikkauskohdissa "muun pinnan
yläpuolelle".
Paikkausten satoa..
Seuraava vaihe saikin odottaa melkein viikon verran.
Ensimmäisen vaiheen jouduin tekemään autokatoksen alla (paikkamaalauksen), osittain käyttäen taskulamppua apuna lisävalaisuun..
Tähän toiseen vaiheeseen olikin jo paremmat olosuhteet, kun työtilana toimi työpaikan parkkihalli painepesurilla, loisteputkilla
ja työvalolla varustettuna.
Tarvikkeina olivat Mequiarsin 1500/2500/3000grit paperit, Mequn pehmeä hiomatuki ja saippuavedellä täytetty astia.
Ensimmäiseksi pesin auton ja erityisen tarkasti konepellin.
Sitten tulikin vuoroon vesihionnan aika.
Alkuun hioin 1500:lla paikkamaalattuja kohtia, yrittäen saada "paikkamaalikohoumat" muun pinnan tasalle.
1500:n hionnan jälkeen päätin lisätä panoksia ja vedinkin koko pellin 2500:lla. Tarkemmalla kädellä otin aikaisemmin 1500:lla
hiotut kohdat.
Tästä ei paluuta enää ole..
Lopuksi vedin vielä koko pellin 3000:lla.
Tässä vaiheessa jo laskeskelin, että mitähän se Verson konepellin ylimaalaus kustantaa?
Seuraava vaihe pitikin sitten kiillotuksen sisällään.
Kiillotukseen oli apuna DAS-6 (ei pro), hexin keltainen, oranssi, vihreä, sininen ja musta.
Aineina Menzernan RD 3.02 ja 85RD.
Tein jälleen pikapesun ja IPA putsauksen peltiin, jonka jälkeen kuivaus.
Päätin aloittaa suoraan hexin oranssi/3.02 yhdistelmällä, mikä oli omilla välineillä se toiseksi agressiivisin vaihtoehto. Turhalta tuntui lähteä kevyemmillä
vaihtoehdoilla hiomajälkiä kiillottamaan.
Hyvinhän tuo yhdistelmä tuntuikin toimivan hiontajälkiin. Kun ensimmäinen kierros oli takana, niin vaihdoin yhdistelmäksi
hexin vihreä/85RD:n.
Autohallin kellertävässä valaistuksessa (työvalosta huolimatta), jälki oli jotakuinkin riittävä tähän hätään. Alkuperäisenä tavoitteenani kuitenkin oli, että autohallista ei aja ulos mattapintaisella konepellillä varustettu ruoska.
Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että menzerna jämähti aika tiukasti pintaan kiinni. IPA pyyhintä ei poistanut aine jäämiä
kokonaan, mutta syynä taisi olla mikrokuituliinat, jotka ei ilmeisestikään jaksanut imeä ainejäämiä itseensä?
Olin nimittäin varustautunut liian pienellä määrällä liinoja ja panttasin viimeistä puhdasta liinaa vahaus vaiheeseen.
Vai olinko työstänyt ainetta väärin, joka aiheutti kyseisen ilmiön?
Tästä johtuen jouduinkin jälleen pesuhommiin.
Pesun jälkeen tein kuivauksen ja heitin pintaan PB:n Blackholen, sekä DJ Purple hazen.
Tässä muutama kuva valmiista pinnasta. Päivänvalo-kuvia en pystynyt napsimaan enää tähän aikaan, joten kelvatkoon nämä.
Yritetään huomenna ottaa ulko-kuvia ja lisätä tähän..
Jälkisaivartelua:
Kaikkia paikkamaalikohtia en saanut maalipinnan tasalle hiottua, koska lakkapinnan puhkaisu kolkutti takaraivossa.
Apuna olisi ehdottomasti pitänyt olla esim. lyijykynän päähän liimaattuja pieniä hiomapaperin palasia, joilla olisi saanut
huomattavasti tarkemmin työstettyä pelkästään paikkamaali kohtia.
Näinpä ollen pinnassa näkyy edelleen valoa vasten pieniä paikkamaalikohtia, mutta alkuperäiseen verrattuna noin 50%
on tipotiessään.
Appelsiinipinta-ilmiö lähti n. 90% pois, mutta miinuspuolena huomasin, että jokaisen vähänkään isomman
kiveniskemän kohdalle on tullut näkyviin iskemästä aiheutunut painauma peltiin. Painaumat ovat kapeita noin
2-6mm mittaisia "teräviä" painaumia. Näitä ei näkynyt vielä silloin, kun konepellissä oli appelsiinipinta ja naarmut
häivyttämässä näitä painaumia.
Kokonaisuutena työhön olen jokseenkin tyytyväinen. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että ikinä aikaisemmin en ole kiillotusta tehnyt, saatikka sitten vesihiontaa..
Nyt mielessä pyörii jo uudelleen hionta tarkemmilla apuvälineillä, joilla saisin
loputkin iskemät tasaiseksi. Niin, ja tietenkin appelsiinipinnan kokonaan pois..
Seuraava missio onkin sitten auton muiden peltien kiillotus, sekä sisustan pesu ja puunaus.
Tähän ryhdytäänkin heti ripeimmiten, kun "lomahakemus" perheen hallitukselle menee läpi..
-Viltsu-
Jostain ne mestaritkin on lähteny ja tosta on hyvä lähtä kehittämään, kun jälki on ekal kerral jo tosi hyvää 
. Itsellä ois sama homma edessä, mutt taitaa rohkeuden/tilan puutteen takia jäädä ens kevääseen.