Juuri sen näköinen kuin likaisilla ja sateisilla kevät teillä ajettu auto näyttääkin.
Kunnon vaahtokylpy ennen pien ja raudan poistoa tekee aina gutaa.
Pinnat puhtaana ja sisälle ajettuna oli aika alkaa tarkastelemaan pintojen kuntoa. Auto on maalattu tällä vuosituhannella Suomessa ja tiedossa oli maalauspaikka ja ajankohtakin, joten ihan piruuttani kysyin maalitarvikemestarikaveriltani, että olisiko hänellä tietoa millä väreillä on tervattu. Duparin väreillä ilmeisesti on tehty. Hyvinkin onnistunut maalaus, ainoastaan tavaratilankannessa oli muutamia kitti/hiomaväri kutistumia. Mutta sitä perinteistä pesunaarmua oli sitten lakkaan saatu vuosien varrella, joten niiden poisto ja muutamien pahimpien naarmujen kadotus sekä kovapinnoitus oli tässä teesinä tällä kertaa.
Ensi kokeiluja, että saa oikeat seokset koneistoon. Hemmetin kova lakka tässä oli, joten FP Prowool laikalla ja Virtuksen 427:lla sai järkevällä tahdilla pintoja tasattua, ennen kuin siirtyi alchemin violettiin ja 476:een. Ajoin vielä x-brandin laikalla ja 473/472+ kombolla loppuun. Eli 3-steppinä tää tais mennä.
Let the games begin. tota finnfoamin siivua käytän polvien alla kun teen noita helmoja tms. Sopivan mukava ja lämmin alusta. Reumaliitto kiittää.
Parastahan tässä on, kun rupeaa tulemaan jotain näkyvää. Noin 24h meni koko hommaan, aika pieni auto toi onneksi on, joten ajettavia neliöitä on aika vähän.
Apukuskin puolen etulokarissa oli kunnon nirhaumaa. Vedin sen vesissä 1500, 2000, 3000, 6000 ja sit muuten samalla kaavalla ja kuinka ollakaan se lähti.
Ei ainakaan omaan silmään enää paikannu.
Muutenkin upeasti rupeaa noi metskukiteet hyppäämään esiin tuolta. Komea väri omasta mielestäni. Sopii tohon autoon loistavasti.
Tässä alkupään kokeilua ilman prowoolia ja aika kauan olis saanut takoa, että toi olis ilman karvaa lähtenyt, sen verran kova lakkapinta on.
Nopeutti tosiaan aika paljon prosessia ja lopputulos taas parempi.
Kuskinpuolen takanurkassa oli myös rajumpi nirhauma ja tietenkin just tossa puskurinnurkassa, joten vähän sai rauhallisemmin ja maltillisemmin ajaa.
Ihan 100%:sta en siitä uskaltanut edes yrittää, mutta paljon parempi siitä tuli.
Kaikki valot ajoin DB:n kamalla. Tosi paljon tekee ulkonäköön isojen umpioiden kunto.
Konehuoneenkansi on tässä ehkä se hankalin tehdä, Makitan rotskulla ja pikku laikoilla ajelin noita ritilöitä, muuten epäkesko Flexillä tuli touhuttua.
Kiilto on perseestä.
Jotain suht valmista kuvaa.
Into Vahanen iskenyt kattoluukun tiivisteisiin, mutta Sonaxin QD:lla ja Megun hammasharjadetskutikulla sai niistä suurimmat kaivettua pois.
Näköjään toinen kuva kamerassa ylös alaisin, olikohan tekijäkin tässä kohtaa jo pää alaspäin...
LaCroet muhimassa pinnassa.
Aika mustaksi vetää auton, kun pinnoitteen jämät oli pyyhitty pois.
Syvyyttä ja kiiltoa oli jo sisätiloissa aika kivasti.
Ulkona väri loikkaa kyllä ihan uudella tavalla.
Seuraavaksi pitäis ostaa uus kamera, että sais taas parempaa kuvaa otettua.
Tuollalailla.
Harvemmin on ite tullu käytettyä, tahnat tainnu jo kuivua purkiin vuos tai pari sitten.
