Projectechin Janne nakkasi yllärinä laatikkoon matkaan mukaan Chemical Guysien uudet claykintaan mediumin ja finen. Medium on keltainen ja fine sininen. Näitä nyt ollaan testailtu milloin mihinkin ja rääkätty ja piiskattu ja härnätty ja käytetty kaltoin ihan tarkoituksella. Nyt olis aika alkaa lausumaan vähän käyttökokemuksia ja havaintoja. Ja perus Lahelaiseen tyyliin ei kuvia tälläkään kertaa
Eli. Ihan ekana esteettisyys ja näppituntuma. Noh, itse hanskahan on aivan täysin suorakulmio. Claypuolen kangas ja selkäpuolen mikrokuitukangas ovat leikattu tasasivuisiksi ja saumattu kimppaan. Yksi kylki jätetty auki jotta kouran saa tunkea sisään. Sisäpuolelta hanska tuntuu vähän neopreeniltä tai vastaavalta, toisinaan suht liukas. Ja melko vedenpitävä muuten, dippaa hanskan shamppooämpäriin tai vesiämpäriin kun koura on sen sisällä ja nostaa ylös niin kainalo on märkä...
Jenkkiläiseen ajattelutapaan yhdellä kintaalla hoitaa kaksi hommaa. Selkäpuolella pesee enste auton, kääntää kintaan ympäri ja het perään claykäsittely (eikä tietenkään huuhdella autoa välissä). Selkäpuoli on siis perus lyhytkarvainen liki ikkunaliinan tyyppinen mikrokuitukangas. Peskööt sillä kuka lystää. Meillä on lambit ja synteettiset lambit sitä varten.
Itse claypuoli on erittäin tahmea. Niin uutena kuin käytettynä. Oikeasti vaikka kinnas on kuiva ja länttäset paljaalla kämmenellä claypuolelle niin voi melkein nostaa koko kintaan ilmaan tahmeudella kannattelematta kinnasta ollenkaan. Mikä oli tietysti suht hirvittävää ensimmäisillä kerroilla.
Liukasteeksi näille virallisesti käy niin shamppoo kuin dedikoitu clayliukkari. Meillä on kokeiltu molempia. Ja pelkkää vettä. Ja Autobriten Purple Rain deironia, joka muuten oli kaikista liukkain edellä mainituista. Nimittäin näillä tuntuu olevan rakenteellinen tapa olla erittäin tahmeita. Vaikka toki kinnas ajetaan sisään aina ensin hinkuttelemalla lasit ennen maalipintaa niin silti, nuo tuntuu tahmaavan erittäin paljon oli liukasteena mitä tahansa. Mikä on erittäin hämäävää kun tahmeus ei poistu vaikka kuinka pintaa hinkkaat, ja vaikka pinta olisi normiclaylla käyty puhtaaksi niin tuo kinnas silti vaan tahmaa. Ei oikein saa sitä näppituntumaa milloin pinta on puhdas...
Josta taas päästään seuraavaan aiheeseen eli mistä tietää milloin pinta on puhdas. No sepäse. Itse claykankaaseen kun ei jää mitään kiinni ja vaikka jäisikin niin pinta on bitumin musta. Ei siitä näe milloin jotain on irronnut pinnasta ja milloin ei. Ainoastaan liukaste saattaa valuessaan muuttua vähän harmaammaksi jos mitään. Mutta tummilla pinnoilla ei sitäkään oikein näe. Joten melko arpapeliä sekin.
Mutta kuitenkin. Deiron aineilla tuntuisi kinnas liukuvan iloisesti. Ehkä jopa melkein yhtä hyvin kuin normiclay dedikoidulla liukkarilla. Ei nyt ehkä ihan mutta melkein. Ja nämä muuten tuntuis kestävän tuon Deironin... Muistaakseni olin tallissa hinkkailemassa jotain vanhaa vannesettiä tylsyyspäissäni puhtaaksi millä sattuu aineilla ja muistui mieleeni Gyeonin claybar jonka he lupailee kestävän deiron aineet ja suosittelevatkin käytettäväksi samaan aikaan erinomaisen puhtauden takaamiseksi. Pitihän se kokeilla silloin ja romuvanteisiin ja kyllä nämäkin sen kestävät. Liukuvuus vaan yllätti niin sitä on pari kertaa tämän jälkeen kokeiltu myös maalipinnalle ja sama vika. Liukuu erinomaisesti. Tosin puhdistustuloksesta ei voi mitään definitiivistä sanoa, mutta tuskin ainakaan sen huonompi kuin millään muullakaan liukkarilla.
Ylläpitoa nämä ei juuri vaadi. Kunhan nyt muistaa edes huuhdella puhtaaksi liukasteista ja ripustaa kuivamaan. Ei mitään sen kummempaa. Tosin tuo claypinta ei kestäne kovinkaan kummoista pistemäistä painetta. Toveri Demon nimittäin puhkaisi meidän ensimmäisen eli Dodon Claypadin kun rutisteli sitä sormilla kuivaksi, sormi upposi pehmeään vaahtomuoviin ja puhkaisi claypintaan reiän
Näissä ei sitä ongelmaa ole kun on pelkkää mikrokuitukangasta, mutta kuitenkin. Kannattaa pitää mielessä.Käyttö itsessään ei voisi juuri helpompaa olla. Liukastetta pintaan, kinnasta perään, ei painetta vaan liikettä eli kitkaa niinkuin normaalillakin claylla, pinnan huuhtelu, clayn huuhtelu ja seuraava paneeli. Jos kinnas tippuu maahan, ei muutakuin huolellinen huuhtelu ja taas mennään. Pintaan ei kovin kummosesti hiekanjyviä jää kiinni ja ne lähtevät kyllä helposti huuhdellessa. Joten siltä osin toimii kuten mainostettu.
Mitä noista nyt sanomaan. Periaatteessa kyllä, toimii. Mutta mulla on vähän semmonen kutina että ei nuo kuitenkaan ainakaan CG:n tekeleet syrjäytä normaalia claybaria meidän välineistössä. Nimittäin tässä testissä pinta käytiin ensin suht huolellisesti CG:n claykintaalla ensin ja het perään BH:n autoclaylla... Tulkitkaa itse tulokset.
https://www.youtube.com/watch?v=XtobrL_dlv0
Katso nyt se video ensin ennenkuin luet tästä alaspäin
Et katso kuitenkaan, lyön sitten spoilereihin.
SPOILERSPOILER_SHOW
Tuon videon ja näiden vähäisten käyttökokemuksien perusteella mä väittäisin että ainakin CG:n claykinnas ei ole oikea vaihtoehto autolle joka ei ole ikinä nähnytkään claybaria. Toki kyllä, ylläpitovahauksen yhteydessä varmasti riittävän toimiva. Ja niinhän ne väittää että nämä aiheuttaa marringia vähemmän kuin normaali clay. Voi olla, en ole tutkinut vielä.
Niinkuin videostakin kuulee (laita muuten ääntä) niin kyllä tuo kinnaskin jotain tekee. Videon alussa on aivan kauhea karkea rohina joka kyllä korvinkuullen vähenee loppua kohti. Joten jotain ainakin tapahtuu.
Mutta nämä meidän normaalit potilaat jotka saa elämänsä ensimmäisen kerran kunnon syväputsauksen, väittäisin että perus normaali claybar on sopivampi ase... Ainakin vielä.
Niinkuin videostakin kuulee (laita muuten ääntä) niin kyllä tuo kinnaskin jotain tekee. Videon alussa on aivan kauhea karkea rohina joka kyllä korvinkuullen vähenee loppua kohti. Joten jotain ainakin tapahtuu.
Mutta nämä meidän normaalit potilaat jotka saa elämänsä ensimmäisen kerran kunnon syväputsauksen, väittäisin että perus normaali claybar on sopivampi ase... Ainakin vielä.
Jotain kuitenkin unohtui mainita... Mainitaan sitten myöhemmin.
