www.pesukinnas.com

Hello, newbie tällä foorumilla joten olkaa kilttejä, kun ujosti ekan kerran kirjoittelee. Ties vaikka vielä joskus toistenkin kirjoittelis.

Mulla on pari nopeeta kaveria jotka jeesaa hirveästi, eli COPY ja PASTE. Eli en jaksanut koko stooria uudelleen kirjoittaa, niin kopsasin jo kirjoittamani jutut toiselta palstalta ja muokkasin niistä noi turhan sisään päin lämpiävät jutut veks.

*VAROITUS; TÄMÄ TOPIKKI SISÄLTÄÄ KOVAKOURAISTA CORVETTEN HIEROMISTA, EIKÄ VÄLTTÄMÄTTÄ SOVI PERHEENPIENIMMILLE*

Eräs forumilainen soitti alkukesän aikana pari kertaa ja kyseli, että onnistuisiko pieni muotoinen maalipinnan ehostus talven jäljiltä. Auton omistaja, kyllä jutteli jo silloin, että jotain pieniä virheitä maalipinnasta saattaisi löytyä. Keskikesällä tämä forumilainen oli sitten työn puitteissa lähellä omia tiluksia ja sovittiin, että katsottaisiin yhdessä läpi millä värivahalla auto saataisiin taas kuosiin. Järkytys oli kai se sana mikä ensin pamahti mieleen, kun potilas tuotiin lähempään tarkasteluun. Järkytys se suhteen, että samalla kun selvisi maalipinnan kunto, selvisi myös sen ehostamiseen käytettävän ajan määrä (näin ainakin naivisti luulin).

Sovittiin, että auto tulisi takaisin leikkauspöydälle myöhemmällä syksyllä, ettei kesäinen ajokausi katkeisi liian pitkäksi aikaa. Viime lauantai aamu oli sitten se myöhemmin syksyllä päivä. Olin varautunut tulevaan päivään hankkimalla tarvikkeita ja kemikaaleja, jos jonkinlaisia. Kaikista tärkein apuväline oli Maestro X:n hakeminen jeesaamaan, tämä päätös oli yksi avainkohtia koko projektin onnistumisen kannalta.

Kunnollisen pesun jälkeen horrormonstermaalipinta näytti rumaa naamaansa aamu auringossa. Koko auto oli kauttaaltaan ns. appelsiini pinnan kyllästämä. Maalari oli jossain vaiheessa tehnyt niin perusteellista työtä, että jopa peilien alapuolet olivat tukevan appelsiinin kuoren sisällä. Sen lisäksi, että maali oli hientopaperin tuntuinen ja näköinen oli siinä myös todella paljon roskia. 10cmx10cm alueella saattoi olla 50 kunnon roskaa.

Todistus aineistot numero 1:













Lähtökohta oli nyt siis selvillä. :rolleyes:

End of part Uno.

Epätoivoiset ajat ajaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin, vai miten se nyt oli. No pain, no gain!



Ainoa tapa päästä eroon kaikista roskista ja kuoria toi appelsiini pois on hiomalla. Paras tapa tutustua maalin ja lakan sielun elämään on rajata pieni aluea ja katsoa siihen mitä on tehtävissä. Tässä autossa oli kuin pölynimurilla maalattua mustaa ja lakkaa todella paksusti ja siitä oli varaa ottaa kunnolla kamaa myös pois, onneksi.

Ylemmässä kuvassa on 2000 vesihioma paperilla kevyesti maisteltu pintaa. Maaliahan on reunoilla ja nurkissa ja kulmissa aina vähemmän ja sen takia reunojen kanssa kannattaa olla varovainen. Kyllä niitäkin saa ja pitää hieoa mutta iisisti. Vesihionta itsessään ei ole mitään rakettitiedettä, liukasta, lämmintä vettä, vesihieontaan tarkoitettua hieomapaperia ja joku hyvä hionta applikaattori, itse käytän noin 2cm x 7cm x 12cm vaahtomuovityynyjä. Näillä tyynyillä saadaa paine jakautumaan hiottavalle alueelle aina tasaisesti, toisin kuin jos käyttäisi pelkkiä sormia paperin takana, jolloin sormien kohdalle tulee enemmän painetta ja jälki on todella epätasainen. Painaahan tota ei tarvitse oikeastaan yhtään, edes takaista liu'ttelua, kunnes pinnasta on epätasaisuudet poissa.



Kun on todettu millä tavalla pinta käyttäytyy on aika siirtyä suuremmille pinnoille ja alkaa ronskista vaan mattaamaan koko autoa. Tämähän on hauskaa ja ihanaa ja helppoa...

Pintaa hiottaessa pitää muistaa stopata aina välillä ja puhdistaa aluea huolellisesti ja kuivata, että nähdään tarkasti minkälaista tuhoa on saatu aikaiseksi.



Tossa ylempänä näkee hyvin miten hemmetin epätasainen toi pinta oikeasti oli, eli kraatereita on vielä kevyen hionnan jälkeenkin vaikka kuinka. Ei muuta kuin lisää vaan toistoja.



Ei auta muuta kuin jatkaa ja jatkaa niin kauan, kunnes pinta on tasaisen matta. Kun jokainen roska ja kraateri on ajettu alas voi alkaa kiilloitukseen, siihen on tässä kohtaa vielä tolkuttomasti matkaa.



Nyt alkaa olemaan jo vähän lähempänä totuutta paikka paikoin. Noihin pokkauksiin ja saumakohtiin ihan vikana sitten kevyesti paperilla. Muistaa tosiaan pitää koko ajan putsaus taukoja, tehdä pieniä alueita kerrallaan, kuivata hyvin, hyvät valot ja puhtaat välineet.



Kun siirrytään vaakapinnoilta pystypinnoille, kannattaa vaihtaa valojen paikkaa samalle, että pystyy tarkasti seuraamaan tuhon etenemistä. Aika sikamaisen appelsiinin on maalari saanut jätettyä jälkeensä. No, haasteistahan sitä on aina tykätty.



Peilit pitäisi mun mielestä kiiltää molemmin puolin, eli myös kuori pitää olla tip top. Aika rajusti saa peilestä tässä kohtaa vielä rouhia lisää.



Tän projektin kanssa liikuttiin edestä taakse. Peppua on vähän hipelöity tässä kohtaa, tossa repussa oli selluliittiä enemmän kuin keski-ikäisten rouvien sisäreisissä yleensä...





Aika pitkällä jo hionnan kanssa tässä kohtaa, auto alkaa olemaan tasaisen matta, kuunpinta ilmiötä ei enää esiinny hirvesti. Jos käytössä ei ole laitteistoa jolla mitataan väri paksuuksia, ei kannata lähteä ihan kiimassa hioa ja luottaa siihen, että materiaalia riittää.

Kun hiotaan ja muutenkin klanssataan on hyvä olla erilaisia valoja, joilla pystytään tuomaan esiin kaikki virheet mitä pinnassa on.

End of part two.

Manuaalisen hionta osion jälkeen on aika ruveta koneellisesti hiomaan. Meillä on Maestro X:n kanssa käytössä samanlaiset Makitat, jotka soveltuvat todella pitkälle tähän hommaan, muitakin vaihtoehtoja on, mutta nää on meidän valinta, me ollaan samiksii.



Alussa molemmilla oli kiinni CCS keltaiset, todella leikkaavat vaahtomuovilaikat ja aineena käytettiin Mirkan P1200:ta jo on sees rouheeltaan jyrkempää puuroa, kun 2000 paperi, tossa yllä näkyy ero mikä on parin ekan kierroksen jälkeen.



Toi 1200 tahna on niin rajua tavaraa, että sillä saa helposti 2000:n naarmut pois, mutta hyvin mataksi pinta jää kuitenkin vielä tässä vaiheessa. Koska toi on niin kauheeta kuraa, ei kierroksia tarvita kovin paljoa, kannattaa pysyä alle 1000rpm/min koko ajan ja työstää koko ajan vain pieniä alueita, ahnehtiminen ei tässä kohtaa kannata. Tässä kohtaa puhtaus rupeaa jo korostumaan. Mulla on pumppukannussa 50% puhdasta jäänestoa ja 50% akkuvettä. Joka vedon jälkeen pinta tulee putsattua ja kuivata, vanhaa kräppiä en jätä väliin muhimaan.



Kun on ekana saatu tasainen jälki aikaan tolla mannapuurolla vaihtuivat laikat oransseihin vähemmän leikkaaviin ja tahna Mirkan P2800:n. Yllä olevassa kuvassa on osa jo käsitelty tällä vähän hienommalla kombinaatiolla ja osa on vielä ihan vesihionnan jäljiltä. Kuka kertoo mikä osa on mikä?

Tossa kohtaa myös kävi selväksi eräs v-mäinen setbäkki, eli vaikka lakka on tässä kohtaa ajettu alas ja aloitettu siloittamaan, niin se maali siellä lakan alla on edelleen yhtä perksusien huono eli väli hionnassa on oikastu oikein kunnolla...



Tossa kohtaa on jo menty Zainon PC:llä ja vihreällä laikalla kutittelemaan, niin kuin näkyy jälki paranee koko ajan, saaaaaaatanan hitaasti, mutta epävarmasti.



Tämähän on se Corvetten paraatipuoli, koska senhän moni kadulla liikkuva siitä kerkiää pikaisesti näkemään, ennen kuin auto tsujahtaa horisonttiin. Ja tietysti ne mummot joiden päälle tulee peruutettua saavat selällään ollessan nauttia tästä upeasta takalistosta. Tässä kohtaa tavara on jyrkkää ja laikka on keltainen.



Ekan kierroksen jälkeen hieonta jäljet ovat vielä selvät, mutta tosta detsku shotista näkee hyvin millainen se appelsiini oli (siis noissa kirjaimissa sitä vielä on...).



Etupäätä vähän klousappina P1200+2800+PC, nyt kuvaajasta ei ole enää epäselvyyttä, Maestro X:han se siellä.



Sama käsittely taka nurkassa. Rupeaa löytymään. Zainon PC:ta ajettiin valkoisilla laikoilla, eli hienompiin rojuihin siirrytään koko ajan.

End of Part 3

Aah, takaisin tarinaan, perjantaina alkoi auto olemaan siinä kunnossa, että alettiin viimeisiä koneellisia kierroksiä vetämään. Laikat oli nyt sinisiä, Zainon PC, ZAIO ja Z2 olivat käytössä. Z2:n ja mustan laikan jälkeen rupesi olemaan jo aika hyvä, koneelliseksi siis.... Vai?





Todella herkullinen musta väri rupesi pikku hiljaa löytymään ja loistamaan. Tätä projektia varten hommasin varta vasten kokeiluun muutamia uusia tuotteita. Pinta puolen käsin hieromiset suoritettiin tällä kertaa DODO Juicen tuotteilla. Carnuba pohjaisia tavaroita on kovasti kehuttu eri yhteyksissä ja tähän autoon oli tarkoitus saada kova vahaa pohjalle, niin Dodon Blue Velvet, tummille pinnoille levitettiin 4 kertaa.





Mustaa vaahtomuovi applikaattoria käytettiin ton kiinteän vahan levitykseen, microkuitu tyynyt nestemäisille. Microkuitu liinoilla ollaan tässä kohtaa pyyhitty jo pitkään.

Muutaman Blue Velvet kerroksen jälkeen suihkutettiin Dodon Red Mist detaileria ja lisättiin pari kerrosta pehmeämpää Dodon Purple Hazea.





























Sellaista...

Tulihan siinä samalla hierottua vähän pyöriä ja valojen linssejä yms...


























Sellainen pituinen se.

Yleensä näitä ei kerkiä monestikaan dokumentoimaan, kun himo hinkkaamiseen vie voiton...

Holy smoke!

Pieni operaatio... Erittäin hienoa tötä! Ihan järkyttävästä tuli suorastaan järkyttävän hieno.

Melkoinen parannus! Aika karua jälkeä oli tosiaan maalari vetäissyt.

Helvetin hienoa työtä!!


Kehtaatko kertoa että montako tuntia meni tähän?

Huhhuh..iso respect! Uskomaton parannus.

Kiitokset ja sorry, kun olin näköjään postannut kuvat vähän turhan isoina. Nyt pitäis olla kaikki foorumille sopivia. Tehokasta peliaikaa meni ehkä noin 80h. Maalari oli tosiaan antanut todellisen työnäytteen, jos omassa leipäduunissa jälki olisi tollasta niin saattais tulla nopeasti nälkä

kiitos, hieno postaus

Dani kirjoitti:Helvetin hienoa työtä!!


Kehtaatko kertoa että montako tuntia meni tähän?

Ai stna ku repes! Right click: Save As!

Huh rohkeaa mutta upea jälki. Muailmalta oon lukenut, että Red Mist saattaa syödä allaolevaa vahaa. Suositeltu 24 tunnin jälkeen vahauksista käytettäväksi.

Tonis kirjoitti:Huh rohkeaa mutta upea jälki. Muailmalta oon lukenut, että Red Mist saattaa syödä allaolevaa vahaa. Suositeltu 24 tunnin jälkeen vahauksista käytettäväksi.

Joo, toi oli eka vessa missä tuli sitä kokeiltua ja jälkeen(kin) päin en ole ollut ihan varma sen tavaran toimivuudesta... Taitaa pari pulloa vieläkin huilata hyllyssä, kun muut QD:t tuntuu toimivan (ainakin omissa romuissa) paremmin. Mutta ei olis eka kerta kun olen väärässä

Siinä on varmaankin omistajan toimesta säästetty maalarista, tai ei vaan oo kyselty muilta autoa maalanneilta ihmisiltä paikkakunnalla missä kannattee auton käyttää väritettävänä
Mutta "#%un hienosti on kyllä totaalinen epäonnistuminen pelastettu!
Heikonpi hermonen auton omistaja ois vieny uudestaan maalautukseen tuon!

Aivan saatanan hienoa työtä!!! Itse arvostan näitä vesihiontaoperaatioita ja niiden tekijöitä todella paljon!!!

Melkoisen hurja lähtökohta... rohkea ja upea projekti, lopputulos todella mahtava!

Maalarille kannattaisi varmaan vihjaista alan vaihtoa...

Tonis kirjoitti:Huh rohkeaa mutta upea jälki. Muailmalta oon lukenut, että Red Mist saattaa syödä allaolevaa vahaa. Suositeltu 24 tunnin jälkeen vahauksista käytettäväksi.

Taitaa olla enempi tuo Tropical -versio mikä syö uunituoretta vahaa, eli ekan pesun jälkeen vasta kannattaa levittä Dodo Juice Red Mist Tropical pintaan.

Aika kova urakka! Hieno on kyllä tulos, en tiedä mutta toi vesihionta jostain syystä kiinnostaa.

Vesihiontaa tullut tehtyä myös työn merkeissä, mutta ihan vaan roskan poiston takia.
Mukavan simppeliä hommaa, mutta jos itse ton tekisin niin ehdottomasti pakotettu epäkesko jossa vesihiomapaperi kiinni erittäin pehmeässä tallassa.
Käsin kun tekee niin tulee huomattavasti syvempiä yksittäisiä naarmuja, koneella taas tasaisemmin mutta riski että puhkaisee lakan/maali kulmista on huomattavasti suurempi koneella.

melkonen savotta! Mutta kannatti.

On tosta veneestä mitä mieltä tahansa, niin lopputulos on loistava!

Heikki, perhana... Repesin pahasti täällä - veneestä

Mutta tällä foorumilla ei oteta kantaa automerkkeihin, eikä malleihin.
Joten jätetään se semmoinen keskustelu heti sivuun.

Todella upeaa työtä! Mä en raukkapäivänen edes tiennyt, että tällain voi tehdä.

Juu, anteeksi vaan, ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä vaan kehua työn jälkeä
Parannan tapani.