www.pesukinnas.com

You'll never go black...



Työn alle tuli tänään vanha museoauto, josta olisi tarkoitus kaivaa esiin bulevardi kelpoista pintaa...

Laittelen viikon aikana päivityksiä miten homma edistyy...

Oh, the horror...



Villejä spekulointeja on vilissyt korvasta korvaan, että mikä on saattanut aiheuttaa moiset 'pikku' naarmut maalipintaan. Edellisen omistajan detailing kit on tainnut sisältää akkuhappoa ja 40grit santapaperia. Toi 40grit siis auto kuivaamiseen...



Ei auta itku markkinoilla, vaan yritettävä se on...

Laitetaan pari after kuvaa, ettei vaan herkkien ihmisten biorytmit mene heti aamusta ihan sekaisin.

Aika mahtavan näköstä pintaa siellä taiotaan noinkin kauhtuneesta kunnosta.

juu-zo kirjoitti:Aika mahtavan näköstä pintaa siellä taiotaan noinkin kauhtuneesta kunnosta.

Ainahan se on palkitsevaa kun tuloksen näkee saman tien.

Hyvältä näyttää!
Tuossa näkee kyllä tuloksen välittömästi

Luulisin että tuo paha hankauma on tullut sellaisesta auton suojapeitteestä jota tuuli on jonkin aikaa hulmutellut kylkeä vasten. Hienoa jälkeä kyllä syntyy

Huh huh mikä muutos, aivan mahtavaa [emoji106]

Mahtavaa jälkeä! Alkaa myllytyskuumetta taas pukkaamaan

When the going gets tough, the tough gets going... Tein vidduillessani tohon konemuoviin IPA pyyhinnän koska asen pinta tuntui pesueen ja savestuksenkin jälkeen jotenkin tahmealta... ja sen jäljiltä paljastui tälläistä jälkeä. Tollaisiin naarmuihin pitää jo vähän satsata, että saa ne noin näyttäviksi.



Muutaman reissun jälkeen alkoi jo suurin osa jäljistä antautumaan...

Välillä usko on koetuksella näissä touhuissa, mutta kyllä näistä selviää ku ei stressaa liikaa. Kaikki noi naarmut tossa on sellaisia, jotka tuntee kynnellä selvästi eli syviä paskiaisia. Vedin 1000-6000gritillä yli epäkeskolla, mut silti noi syvimmät saa nyt jäädä...



Ja jälkeen.



Muutenkin aika vaikuttava tervaus tässä autossa. Auton takaosassa ei lakkaa, konepeitossa on lakkaa, toisessa ovessa on lakkaa, toisessa ei. Siinä ovessa missä on lakkaa, ei peiliä ole lakattua ja siinä ovessa missä ei oo lakkaa on peili lakattu...

Pystyisitkö tarkentamaan tuota museo auto tietoa johonkin tarkkaan malliin?

On kyllä kohtuullisen karussa kunnossa paikoitellen, mutta uskomattoman hienon peilauskiillon oot jaksanu vääntää!

Mikä auto kyseessä, vai jääkö se hämärän peittoon?

Ja toinen mikä ainakin itteä kiinnostaa on, mitkä taisteluvälineet sullon tässä käytössä? Varsinkin viimeistelyssä.

Aikaa vissiin palaa niin paljon, ettei kannata laskeakkaan?

Tässä nyt hieman pidetään hulluja jännityksessä. Hienoa työtä, sitä tosiaan riittää. Välistä täytyy ihmetellä, kuinka huonossa kunnossa noiden museoautojen maalipinta on. Ilmeisesti pesumetodit ovat vähintään hakusessa, voimaa on tuossakin käytetty sen edestä.

Corvette

Deadbeat111 kirjoitti:Pystyisitkö tarkentamaan tuota museo auto tietoa johonkin tarkkaan malliin?

Näköjään jäänyt epähuomiossa laittamatta, eli 70-luvun loppupuolen Corvettehan se siinä.

JUMA kirjoitti: Ja toinen mikä ainakin itteä kiinnostaa on, mitkä taisteluvälineet sullon tässä käytössä? Varsinkin viimeistelyssä.

Aikaa vissiin palaa niin paljon, ettei kannata laskeakkaan?

Johtuen just noista eri värimassoista ja lakoista on tässä tarvinnut kaapista kaivaa melkein kaikki keinot kokeiltavaksi. Loppupelistä tuli hiihdeltyä koko katiska läpi FP:n karvalla ja Mirkan sillä lilalla tahnalla (Oisko joku 1800, etiketti lähtenyt kävelemään) Sillä kombolla saa noi lakkaamattomat pinnat 87,4% naarmuttomaksi 7:n vedon kertaajolla. Omistajan kanssa sovittiin, että noita isoimpia naarmuja ei ruveta pohjineen kaivamaan pois. Lakatut pinnat on saanut kohtuullisen raakaa käsitellyä naarmun poistoon, mutta paikoitellen auto näyttää ihan asialliselta. Mitään show show show meininkiä ei tästä saa, sen verran rikki on väri huntu auton päällä... Aikaa paloi helvetisti, mutta kivaahan se vaan on ja kotiolot voittaa. Karvan jälkeen FP:n oranssia ja keltaista, riippuen paikasta ja Virtuksen 476:sta. Vikat pinnat tuli (laitan kuvia jahka kerkiän) DB tavaralla ja mustalla FP:lla.

Daatta kirjoitti:Tässä nyt hieman pidetään hulluja jännityksessä. Hienoa työtä, sitä tosiaan riittää. Välistä täytyy ihmetellä, kuinka huonossa kunnossa noiden museoautojen maalipinta on. Ilmeisesti pesumetodit ovat vähintään hakusessa, voimaa on tuossakin käytetty sen edestä.

Auto on ilmeisesti maalattu 2010... Joten pesumetodit on vähintäänkin museoikäisiä...

Luukkulamppujen päälliset saa mukavasti tehtyä, kun nostaa ne pystyyn. Todella rajuja otteita 50 Shades of grey tyyliin on nyt joutunut käyttämään. Kidutusväline laatikosta on joutunut kaivamaan ihan pohjaa myöden rajuista rajuimpia jippoja, että on alkanut niskoitteleva tapaus tottelemaan...



Tossa toi yksi selkeämpi naarmu on itseasiassa halkeama maalissa, joten se saa jäädä siihen, ettei kuoriudu irti koko paska. Huonosti maalattu kauttaaltaan tämäkin.



Todella usein noissa t-top kattopaloissa näkyy kunnon hankaumia ja naarmuja. Kun niitä aina heitellään tonne takaosaan kyytiin aurinkoisina kesäpäivinä. Näissä oli niitä aivan riittävästi. Tossa yks, mikä vittuili todella pitkään, mutta tajus lopulta lähteä.



Parin karvareuhkarundin jälkeen tuli todettua, että juustoraastimet esiin ja jyrkkä louhinta alkuun.



Sinne katosi naarmujen taivaaseen...

Edellinen lankkari oli hieronut melkein kaikki kulmat puhki... Aika huoletonta meininkiä.



Konemuovissa oli ihan eri massat ja lakat. Pinnaltaan aivan graniittia, ei tuntunut mikään ojentavan pintaa riittävästi. Lopulta melkein laitoin hanskat tiskiin, kun ei mitään tapahtunut, syvät naarmut vaan nauroivat mulle.



Start.



Epätoivoa.



Toivoa.



Sinnepäin jo, tietäis vaan minnepäin...

Seuraavassa jaksossa jo sitten viimeisiin kuviin...

Joku ilta fiilistely loppuun. Istanbul approved rintakarvalaikka tehnyt tehtävänsä.

Oli kyllä haastava, mutta mielenkiintoinen projekti. Just kun tuntui, että se kultainen kutitus kombinaatio oli löytynyt, olikin seuraava paneeli taas värjätty eri aineilla ja taas sais hakea uudestaan seokset kohdalleen.



Mustaakin on montaa sävyä?! Toi tais olla konepeiton ja lokasuojan sävyero LEDin alla...

Perse oli tässä kaukana hyvästä, mutta tuli yritettyä sitä kaapia vähän sileämmäksi. Lähtökohta:







Noi valopoterot on näissä aina hankalat saada siistittyä, kaivoin rotskuun pikkutallan ja siihen leikkaavan laikan ja kävin kimppuun.


Pienimuotoisen kopeloinnin jälkeen toi sisempi rupesi taas tummumaan.



Antautuminen on alkanut. Näissähän on uretaanipuskurit vakiona ja tässäkin se oli saanut kipeetä aika paljon, joten mitään virheettömän sukuista ei edes yritetty tehdä, mutta vähän loistoa ja syvyyttä esiin saatiin kumminkin.



Peppu parantui myös huomattavasti.

Tänään oli luovutuksen paikka, ei kuitenkaan tarvinnut hanskoja lyödä tiskiin, vaan sovittiin auton omistajan kanssa, että kytätään molemmille passaava aurinkoinen päivä niin saatiin auto siirrettyä kuivassa kotitalliinsa.

Mukava oli vetää auto kunnon kevät auringon alle ja todeta, että jotain oli mennyt tuurilla oikein. Pinta kesti tarkastelun suorassa auringossa.









Just ku aurinko oli laskemassa oli aika laskea auto takaisin kotiinsa. Muutamat vikaa fotot.












Semmottis.

Oih, sehän oli ihan Indy versio. Hienosti hierottu.

On kyllä muikea kiilto! Tuo sävyero mustissa. Riippuu myös siitä materiaalista.

Ferraristakin löytyy tehtaan jäljiltä kahta eri sävyä ledivalolla katsottuna.