Mese.fi foorumilaisille myllytysopetusta by Wolfie
Lähetetty: Ma Syys 12, 2011 8:02 am
Noniin, elikkäs lauantaina 10.9 oli mese.fi foorumilaisten ropausmiitti Järvenpäässä. Edellisellä kerralla porukka ilmaisi mielenkiintoaan ja halukkuutta nähdä ja oppia miten myllytys tehdään. Tästä innostuneena järjestelin pikaisen näytöksen pystyyn. Muutamakin ystävällinen foorumilainen oli luovuttamassa autoaan koekaniiniksi ja lupasi vastuuvapautuksen vahinkojen varalta
Pointtina oli siis antaa halukkaille pieni maistiainen siitä mitä myllyttäminen on, miten se tehdään, mitä kaikkea siihen kuuluu ja näin pois päin. Ei missään nimessä ollut tarkoitus yhden päivän ja noin kahdeksan tunnin aikana kouluttaa harrastelijatasoisia myllyttäjiä, vaan antaa pieni esimaku asiasta ja päästää halukkaat kokeilemaan omin kätösin amatöörin valvovan silmän alla miten homma hoituu.
Hommahan pissi kourille jo heti alkumetreillä, Menzernat loppu, pakissa ainoastaan Mirkan litkuja, palkkaa tuli vähemmän kuin odotettiin niin uusia laikkojakaan ei saanut ostettua eli oli mentävä sillä mitä oli. Noh, jotain kuitenkin saatiin aikaan ja mätänetistä ostettiin 2x300W halogeeni-työvalot hommaa varten. On muuten näppärät kolmijalalla
Vapaaehtoiset autot käytiin kyylämässä päivää ennen miittiä ja valittiin metallinhohtovioletti MB W124 sedan työn alle tälläkertaa. Solid-mustakin olisi ollut vaihtoehto, mutta siinä on seuraaville kerroille harjoiteltavaa kun päästään kokeilemaan paikkamaalausten rajojen ja oversprayn poistamista, joten se jätettiin tälläkertaa odottamaan.
Homma aloiteltiin paria tuntia ennen miitin ilmoitettua aloitusta. Perusnormaali esipesu Bilteman 8litraisella painesumuttimella, SurfexHD noin 1:10 seoksella pintaan ja huuhtelu jollain shetspong-merkkisellä painepesurilla. Myös ovienvälit tuli käytyä läpi samalla. Perään kinnaspesu painesumuttimen pohjalle jääneellä Surfexilla ja 5ml annostuksella Auto-washia.
Savetus hoidettiin Bilthamber Auto-Clay regularilla, liukkarina vettä painesumuttimessa ja reipas loraus Big Orangea. Savetusvaiheessa alkoi jo miittiläisiä valua paikalle joten innokkaat pääsivät käytännössä kaikki kokeilemaan savetuksen ihanuutta ja melkein jokainen sai kiitettävän ahaa-elämyksen jo saven käytöstä ja sen hyödyistä
Pikaisen kuivauksen jälkeen alettiin hommiin. Konepelti tuli jaettua teipillä kuuteen osaan ja ensimmäinen puolikastuntinen meni ihan vaan selittäessä pienelle yleisölle miten homma hoituu, mitä aineita on käytössä, miten ne eroaa toisistaan, eri laikat, eri koneet jne. Sitten lyötiin rotary vihdoin tulille ja paria minuuttia myöhemmin peilailtiin testikohtaa aurinkoa vasten ja hämmästyneitä ilmeitä tuli esille
Ei muutakuin rohkeimmalle Flexi käteen, laikkaan litkua ja kone käyntiin. Pientä kädestäpitäen ohjausta kierroksista, painosta ja koneen liikuttamisesta ja homma alkoi sujumaan. Kysymyksiä tulvi vasemmalta ja oikealta ja niihin vastailin parhaani mukaan kokoajan. Samaan aikaan ohjastin jokaista halukasta kädestä pitäen itse työhön. Yleinen konsensus olikin kuinka helppoa itse homma onkaan ja miten helposti ja nopeasti näkee kätensä jäljen. Myöhemmin kyllä ymmärsivät miten paljon hommaan kuuluukaan ihan pelkkä tietämistä
Tai ainakin tietämisen luuloa
Jossainvälissä saatiin lupa siirtyä oikein talliin sisälle jatkamaan hommia kun aurinko alkoi lämmittämään peltejä oikein kunnolla. Pääsipähän kokeilemaan työvalojakin ja kyllä ne vaan on ihanat
Vasen ylänurkka allekirjoittaneen näytösnurkka kertavedolla tehtynä

Teipin poiston jälkeen vertausta allekirjoittaneen näytösnurkkaan ja ensimmäisen rohkean kokeilijan testipalaan

Testaajien loputtua teipit irti ja hämmästelyä

Samaa huttua

Ja vielä

Kun ei halukkaita ollut enempää niin vetelin itse loput konepellistä ja teippirajat. Tietysti opetuslasten hämmästelevien ilmeiden alla, "aika kovat kierrokset, ja nopeasti se liikkuu" oli kommentteja. Pitihän se näyttää miten se tehdään sitten urakkatahdilla
Tämän jälkeen sitten piti näyttää miten se vahaaminen oikeasti tehdään. Käytiin pikaisesti läpi mitä eroa on vahalla ja sealantilla ja glazeilla sun muilla alustustuotteilla. Ja ehkä se koko päivän suurin ahaa-elämys tuli siinä vaiheessa kun oikeasti näytin miten vähän sitä vahaa ihan oikeasti käytetään... Pintaan huitastiin ehkä meikäläisittäin perustuote, tuttu ja turvallinen Collinite 915. Pienellä sipaisulla purkista teki puolikkaan konepellin. Muutaman minuutin hämmästely, kuinka tavaraa ei meinaa edes nähdä pinnassa, näytösopetus sormipyyhkäisystä ja vahan kuivumisesta, pikainen sipaisu mikrokuituliinalla ja voila. Esimerkkisuoritus kuinka helppoa vahaaminen oikeasti on, silloin kun se tehdään oikein... Sama toiselle puolelle konepeltiä ja valmis. Tässä vaiheessa selostin tietysti ja näytin että ei se vaha oikeasti siihen pintaan mitään parannusta juurikaan tee. Toki kiiltoa tulee todennäköisesti lisää, mutta kaikki naarmut joita katseltiin myllytysvaiheessa ovat vielä siellä vahan alla näkyvissä. Joku sen jo ymmärsikin ennenkuin ehdin mitään sanoa, ihan kuin maalaamisessakin niin pohjatyöt sen lopullisen näön määrää.
Hetken siinä konepeltiä hämmästeltyämme joku halusi testata miten noin ohut ja nopeasti tehty vahaus oikeasti hylkii vettä ja roiskaisi juomapullosta reippaasti vettä konepellille. Ilmeet oli hauskoja kun paria sekuntia myöhemmin näkymä olikin tämä


Noh, tulipahan sekin testattua.
Vahapurkki ja sieni kiertoon ja läjä mikrokuituliinoja tuulilasille ja ehkä elämäni helpoin koko auton vahaus. Halukkaat pääsivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään helppoa vahausta ja vielä helpompaa kiilloitusta. Loppujenlopuksi mulle taisi jäädä vain katto vahattavaksi.
Semmoinen siitä sitten tuli

Yllättävän paljon porukka kyseli koko tapahtuman ajan. Jostain syystä suurin osa kysymyksistä oli ns kestopinnotteista, millon mistäkin merkistä. Myös vanhasta kunnon Simonitzistä kyseltiin. Sekä tietysti eri myllytysaineista, laikoista ja koneista, mistä mitäkin saa ja mitä ne maksavat. Jälkikäteen tuli foorumillekin heitettyä listaa mitä kamoja tuli käytettyä ja mistä niitä saa sekä joitain suosituksia niistä aineista mistä tuli puhuttua mutta ei ollut valitettavasti käytössä.
Hyvin paljon näytti sitä pientä porukkaa kiinnostavan koko touhu ylipäätään ja varsinkin kun pääsivät itsekin kokeilemaan miten helppoa itse työ on, varmasti ainakin muutama kiinnostui sen verran että kokeilevat myöhemmin itse omilla vehkeillä. Toki nimityksiä ja lyhenteitä ja muuta ylipäätään tietoa ja tarinaa näissä hommissa riittää valtavat määrät, siksi yritinkin pitää selostukset ja ohjeistuksen mahdollisimman yksinkertaisina. Olisihan sen koko päivän voinut puhua ihan vaan teoriastakin, mutta ei kukaan sitä olisi jaksanut kuunnella
Sen kyllä muistin mainita vähän joka väliin että se mitä päivän aikana tulee puhuttua ja näytettyä, on vain pieni pintaraapaisu koko touhuun. Ja muistin tietysti jakaa opettamisen ilon eli ohjastin porukkaa tänne lukemaan tarinoita samoinkuin DW:lle ja myös muualle.
Ensi kerralla sitten kokeillaan vähän jotain muuta. Katsotaan mitä porukka tahtoo, mahdollisuuksia on vielä ainakin sisustaputsaukset niin kotikonstein kuin mahdollisesti painehuuhtelulaitteilla, ulkomuovien käsittelyt, ikkunoiden pinnotukset, ehkä joskus ikkunoiden myllytyksetkin, vanteiden pesut jne. Katsotaan nyt. Kiinnostusta tuntui ainakin riittävän ja hyvää palautetta on tullut.
Siinä työn touhussa ja tohinassa tuli sitten yksi kysymään voisinko katsoa saako hänen autonsa katolle tehtyä jotain. Oli kuulemma ollut pihalla talvehtimassa pressun alla auto ja oli ollut vähän huono pressu ja mahdollisesti tavaraa vielä pressun päälläkin niin oli katossa ilkeät jäljet. No pitihän se käydä sitten katsomassa. Ja todentotta, aika surullisessa kunnossa oli vanhan mersun katto
Koko katto sen näköinen kuin olisi 800grit sandiksella vedelty ja keskellä kattoa oikein mojova kokoelma syvempiä naarmuja. Pohjille asti ei ollut mennyt missään kohtaa, mutta selkeästi maaliin asti oli mennyt suurinosa RDS:tä... Pakkohan se oli sitten kokeilla mitä saa aikaiseksi joten ei muuta kuin kamat pihalle ja kokeilemaan.
Kertavedolla saatiin käytännössä kaikki muut paitsi RDS:t pois. Ja niitä kun oli aivan järkyttävä kokoelma keskellä kattoa niin ei sitä voinut jättää semmoiseksi. Pari vetoa lisää karkeimmalla aineella ja viimeistely perään hienolla niin paranihan se. Mutta omaan makuun liikaa jäi jälkiä, ei vaan uskaltanut ottaa enempää. Omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen, mutta kehoitin silti että seuraavan paikkamaalauksen yhteydessä kannattanee harkita katon maalausta jos siitä haluaa oikein hyvän.
Tuommoista jälkeä siihen saatiin
Utua ja RDS:iä

Kertaveto muistaakseni Mirka T10. Ei RDS:iä tässäkohtaa vielä

Vähän enempi vedettynä, valojen heijastuksen yläpuolella näkyy jotain RDS:iä. Tekemättömällä puolella kattoa niitä oli vielä enemmän

Siinäpä ne kuvat, ei oikein ollut aikaa hyppiä kamera kädessä tuon enempää. Kurkku on kipeä edelleen kaikesta siitä puhumisesta
Päivän viimeinen hämmästely. Mallisuoritus jonkun tekemästä paikkamaalauksesta

Katokaapas tarkkaan tuota vaaleampaa sinistä eli kuvan oikeaa puolta. Aika hauska "efektimaalaus"

Ja näköjään muutkin oli tyytyväisiä näytökseen. Miitin järjestäjä/tallin omistaja nimittäin soitteli seuraavana päivänä ja kyseli että olisiko kiinnostusta jos ensi kuussa järjestettäisiin ihan erikseen oma ilta meikäläiselle. Jos otettaisiin päivän aiheeksi perusteellinen pesu ja talvisuojaus
Jos pari autoa ehtis tekemään kunnolla alusta loppuun asti. Noh, mikäs siinä. Kaippa semmoisenkin vois järjestellä.
Pointtina oli siis antaa halukkaille pieni maistiainen siitä mitä myllyttäminen on, miten se tehdään, mitä kaikkea siihen kuuluu ja näin pois päin. Ei missään nimessä ollut tarkoitus yhden päivän ja noin kahdeksan tunnin aikana kouluttaa harrastelijatasoisia myllyttäjiä, vaan antaa pieni esimaku asiasta ja päästää halukkaat kokeilemaan omin kätösin amatöörin valvovan silmän alla miten homma hoituu.
Hommahan pissi kourille jo heti alkumetreillä, Menzernat loppu, pakissa ainoastaan Mirkan litkuja, palkkaa tuli vähemmän kuin odotettiin niin uusia laikkojakaan ei saanut ostettua eli oli mentävä sillä mitä oli. Noh, jotain kuitenkin saatiin aikaan ja mätänetistä ostettiin 2x300W halogeeni-työvalot hommaa varten. On muuten näppärät kolmijalalla
Vapaaehtoiset autot käytiin kyylämässä päivää ennen miittiä ja valittiin metallinhohtovioletti MB W124 sedan työn alle tälläkertaa. Solid-mustakin olisi ollut vaihtoehto, mutta siinä on seuraaville kerroille harjoiteltavaa kun päästään kokeilemaan paikkamaalausten rajojen ja oversprayn poistamista, joten se jätettiin tälläkertaa odottamaan.
Homma aloiteltiin paria tuntia ennen miitin ilmoitettua aloitusta. Perusnormaali esipesu Bilteman 8litraisella painesumuttimella, SurfexHD noin 1:10 seoksella pintaan ja huuhtelu jollain shetspong-merkkisellä painepesurilla. Myös ovienvälit tuli käytyä läpi samalla. Perään kinnaspesu painesumuttimen pohjalle jääneellä Surfexilla ja 5ml annostuksella Auto-washia.
Savetus hoidettiin Bilthamber Auto-Clay regularilla, liukkarina vettä painesumuttimessa ja reipas loraus Big Orangea. Savetusvaiheessa alkoi jo miittiläisiä valua paikalle joten innokkaat pääsivät käytännössä kaikki kokeilemaan savetuksen ihanuutta ja melkein jokainen sai kiitettävän ahaa-elämyksen jo saven käytöstä ja sen hyödyistä
Pikaisen kuivauksen jälkeen alettiin hommiin. Konepelti tuli jaettua teipillä kuuteen osaan ja ensimmäinen puolikastuntinen meni ihan vaan selittäessä pienelle yleisölle miten homma hoituu, mitä aineita on käytössä, miten ne eroaa toisistaan, eri laikat, eri koneet jne. Sitten lyötiin rotary vihdoin tulille ja paria minuuttia myöhemmin peilailtiin testikohtaa aurinkoa vasten ja hämmästyneitä ilmeitä tuli esille
Jossainvälissä saatiin lupa siirtyä oikein talliin sisälle jatkamaan hommia kun aurinko alkoi lämmittämään peltejä oikein kunnolla. Pääsipähän kokeilemaan työvalojakin ja kyllä ne vaan on ihanat
Vasen ylänurkka allekirjoittaneen näytösnurkka kertavedolla tehtynä

Teipin poiston jälkeen vertausta allekirjoittaneen näytösnurkkaan ja ensimmäisen rohkean kokeilijan testipalaan

Testaajien loputtua teipit irti ja hämmästelyä

Samaa huttua

Ja vielä

Kun ei halukkaita ollut enempää niin vetelin itse loput konepellistä ja teippirajat. Tietysti opetuslasten hämmästelevien ilmeiden alla, "aika kovat kierrokset, ja nopeasti se liikkuu" oli kommentteja. Pitihän se näyttää miten se tehdään sitten urakkatahdilla
Tämän jälkeen sitten piti näyttää miten se vahaaminen oikeasti tehdään. Käytiin pikaisesti läpi mitä eroa on vahalla ja sealantilla ja glazeilla sun muilla alustustuotteilla. Ja ehkä se koko päivän suurin ahaa-elämys tuli siinä vaiheessa kun oikeasti näytin miten vähän sitä vahaa ihan oikeasti käytetään... Pintaan huitastiin ehkä meikäläisittäin perustuote, tuttu ja turvallinen Collinite 915. Pienellä sipaisulla purkista teki puolikkaan konepellin. Muutaman minuutin hämmästely, kuinka tavaraa ei meinaa edes nähdä pinnassa, näytösopetus sormipyyhkäisystä ja vahan kuivumisesta, pikainen sipaisu mikrokuituliinalla ja voila. Esimerkkisuoritus kuinka helppoa vahaaminen oikeasti on, silloin kun se tehdään oikein... Sama toiselle puolelle konepeltiä ja valmis. Tässä vaiheessa selostin tietysti ja näytin että ei se vaha oikeasti siihen pintaan mitään parannusta juurikaan tee. Toki kiiltoa tulee todennäköisesti lisää, mutta kaikki naarmut joita katseltiin myllytysvaiheessa ovat vielä siellä vahan alla näkyvissä. Joku sen jo ymmärsikin ennenkuin ehdin mitään sanoa, ihan kuin maalaamisessakin niin pohjatyöt sen lopullisen näön määrää.
Hetken siinä konepeltiä hämmästeltyämme joku halusi testata miten noin ohut ja nopeasti tehty vahaus oikeasti hylkii vettä ja roiskaisi juomapullosta reippaasti vettä konepellille. Ilmeet oli hauskoja kun paria sekuntia myöhemmin näkymä olikin tämä


Noh, tulipahan sekin testattua.
Vahapurkki ja sieni kiertoon ja läjä mikrokuituliinoja tuulilasille ja ehkä elämäni helpoin koko auton vahaus. Halukkaat pääsivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään helppoa vahausta ja vielä helpompaa kiilloitusta. Loppujenlopuksi mulle taisi jäädä vain katto vahattavaksi.
Semmoinen siitä sitten tuli

Yllättävän paljon porukka kyseli koko tapahtuman ajan. Jostain syystä suurin osa kysymyksistä oli ns kestopinnotteista, millon mistäkin merkistä. Myös vanhasta kunnon Simonitzistä kyseltiin. Sekä tietysti eri myllytysaineista, laikoista ja koneista, mistä mitäkin saa ja mitä ne maksavat. Jälkikäteen tuli foorumillekin heitettyä listaa mitä kamoja tuli käytettyä ja mistä niitä saa sekä joitain suosituksia niistä aineista mistä tuli puhuttua mutta ei ollut valitettavasti käytössä.
Hyvin paljon näytti sitä pientä porukkaa kiinnostavan koko touhu ylipäätään ja varsinkin kun pääsivät itsekin kokeilemaan miten helppoa itse työ on, varmasti ainakin muutama kiinnostui sen verran että kokeilevat myöhemmin itse omilla vehkeillä. Toki nimityksiä ja lyhenteitä ja muuta ylipäätään tietoa ja tarinaa näissä hommissa riittää valtavat määrät, siksi yritinkin pitää selostukset ja ohjeistuksen mahdollisimman yksinkertaisina. Olisihan sen koko päivän voinut puhua ihan vaan teoriastakin, mutta ei kukaan sitä olisi jaksanut kuunnella
Ensi kerralla sitten kokeillaan vähän jotain muuta. Katsotaan mitä porukka tahtoo, mahdollisuuksia on vielä ainakin sisustaputsaukset niin kotikonstein kuin mahdollisesti painehuuhtelulaitteilla, ulkomuovien käsittelyt, ikkunoiden pinnotukset, ehkä joskus ikkunoiden myllytyksetkin, vanteiden pesut jne. Katsotaan nyt. Kiinnostusta tuntui ainakin riittävän ja hyvää palautetta on tullut.
Siinä työn touhussa ja tohinassa tuli sitten yksi kysymään voisinko katsoa saako hänen autonsa katolle tehtyä jotain. Oli kuulemma ollut pihalla talvehtimassa pressun alla auto ja oli ollut vähän huono pressu ja mahdollisesti tavaraa vielä pressun päälläkin niin oli katossa ilkeät jäljet. No pitihän se käydä sitten katsomassa. Ja todentotta, aika surullisessa kunnossa oli vanhan mersun katto
Kertavedolla saatiin käytännössä kaikki muut paitsi RDS:t pois. Ja niitä kun oli aivan järkyttävä kokoelma keskellä kattoa niin ei sitä voinut jättää semmoiseksi. Pari vetoa lisää karkeimmalla aineella ja viimeistely perään hienolla niin paranihan se. Mutta omaan makuun liikaa jäi jälkiä, ei vaan uskaltanut ottaa enempää. Omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen, mutta kehoitin silti että seuraavan paikkamaalauksen yhteydessä kannattanee harkita katon maalausta jos siitä haluaa oikein hyvän.
Tuommoista jälkeä siihen saatiin
Utua ja RDS:iä

Kertaveto muistaakseni Mirka T10. Ei RDS:iä tässäkohtaa vielä

Vähän enempi vedettynä, valojen heijastuksen yläpuolella näkyy jotain RDS:iä. Tekemättömällä puolella kattoa niitä oli vielä enemmän

Siinäpä ne kuvat, ei oikein ollut aikaa hyppiä kamera kädessä tuon enempää. Kurkku on kipeä edelleen kaikesta siitä puhumisesta
Päivän viimeinen hämmästely. Mallisuoritus jonkun tekemästä paikkamaalauksesta

Katokaapas tarkkaan tuota vaaleampaa sinistä eli kuvan oikeaa puolta. Aika hauska "efektimaalaus"

Ja näköjään muutkin oli tyytyväisiä näytökseen. Miitin järjestäjä/tallin omistaja nimittäin soitteli seuraavana päivänä ja kyseli että olisiko kiinnostusta jos ensi kuussa järjestettäisiin ihan erikseen oma ilta meikäläiselle. Jos otettaisiin päivän aiheeksi perusteellinen pesu ja talvisuojaus










