www.pesukinnas.com

jallu kirjoitti:Käytössäni on Megun Mild-claybar ja testannut BO vesi seoksella. Mielummin kuitenkin käytän Last Touchia liukasteena.

Eikö Last Touchissa ollut silikonia ja siksi aikoinaan sanottiin, että sitä on syytä välttää claylla käsitellessä?

Onkohan sillä nyt oikeesti mitään merkitystä, onko siinä liukkarissa silikonia, tai vahaa niinkuin monissa autoshampoissa....

Onkos kukaan tuollaista settiä vielä koittanut? http://biltema.fi/fi/Autonhoito/Ulkopin ... -Kit-3604/" onclick="window.open(this.href);return false;
Tulokkaana heti kyselemässä bilteman pesuvermeistä... ei kai heti anneta foorumilta potkuja
Olisi vaan hauska kuulla kommentteja, jos joku on uskaltautunut koekaniiniksi.

Tässä kans toinen tulokas kysys vinkkiä, kuinka tota clayta kannattas säilyttää?

Ja lisää aloittelijoita kyselemässä. Eikös pehmeämpi savi tarkoita pienempää naarmutusriskiä?

Olisiko tässä parhaiten aloittelijalle soveltuvia savia? Kumpaa suosittelisitte nimenomaan ensimmäistä kertaa savea käyttävälle ja miksi?

Bilt Hamber Auto-clay soft
Soft-versio sopii erityisesti aloittelijoille, pehmeille lakkapinnoille ja säännölliseen käyttöön.

Sonüs Ultra Fine Clay
Markkinoiden hellävaraisin clay.

Tasu kirjoitti:Tässä kans toinen tulokas kysys vinkkiä, kuinka tota clayta kannattas säilyttää?

Itse laitan avatut ja käytetyt clayt kolmeen pakastepussiin, clayn sekaan suihkin akkuvettä.
Ilmat jokaisesta pakastepussista pois ja kiinni, toinen toistepäin päälle ja ilmat pois, kolmas vielä hifistelytyylisesti päälle ilman ilmaa taas toistepäin.
Jokainen clay on pysynyt priimana!

Tasu kirjoitti:Tässä kans toinen tulokas kysys vinkkiä, kuinka tota clayta kannattas säilyttää?

No mahdollisimman tiiviisti. Dani tuossa hyvin kertoikin pakkaustavan
Mä käytän duunipaikan savia, omaan autoon vain sillon kuin ei millään muulla saa nihkeyttä pois ennen mylläystä..
Muuten ne on omissa (magiconen) rasioissaan, eikä nuo kauheasti kuiva kun käytetään jokapäivä siihen asti kun alkavat pitää ääntä - aika heittää roskiin..

keke kirjoitti:Ja lisää aloittelijoita kyselemässä. Eikös pehmeämpi savi tarkoita pienempää naarmutusriskiä?

Olisiko tässä parhaiten aloittelijalle soveltuvia savia? Kumpaa suosittelisitte nimenomaan ensimmäistä kertaa savea käyttävälle ja miksi?

Bilt Hamber Auto-clay soft
Soft-versio sopii erityisesti aloittelijoille, pehmeille lakkapinnoille ja säännölliseen käyttöön.

Sonüs Ultra Fine Clay
Markkinoiden hellävaraisin clay.

No yleensä pehmeämmällä savella tarkoitetaan juurikin vähemmän leikkaavaa. Yleensä se kyllä menee juuri näin myös saven fyysisen kovuuden kanssa, mutta ei se välttämättä ole automaatio. Vähemmän leikkaavalla taas on pienempi mahdollisuus tehdä näitä onnistuneita osumia siihen lakkapintaan, kuin leikkaavalla savella. Nämä leikkaavat savet ovat siis yleensä jäykempiä ja tasoittelevat terhakkaasti lakkapinnan huippuja, jolloin pintaan tulee sellainen hologrammin tapainen jälki. Itse naarmuuntuminen sanan varsinaisessa merkityksessä saadaan sitten aikaiseksi paskaisella savella, jolloin esimerkiksi jokin hiekanjyvä pyörii saven ja lakan välissä aiheuttaen onnistumisen elämyksen... Eli naarmuuntumisriski on olemassa sekä pehmeällä että kovalla savella.

Molemmat savet ovat erittäin hyviä tutustumisen aloittamiseen. Molempiin suosittelen varauksetta käytettäväksi liukastetta, vaikka Auto-clayn sanotaankin toimivan ilman sitä. Sonüs on kuitenkin minun mielestäni vielä napsun verran hellempää tavaraa.

Tuli tuossa hetki sitten matattua yksi chryslerin musta maalipinta autonhoito.comin medium claylla.. Auto oli kuin vesihiottu clay-käsittelyn jälkeen..
Toki nuo jäljet sai pois pelkällä viimeistelyaineella myllyttämällä, mutta suosittelen ensin kokeilemaan pienelle alueelle, varsinkin jos myllytysvälineet on vielä hankkimatta

Kyseisen tapauksen maalipinta oli mitä oli, kaikkine lakattomine paikkamaalauksineen, mutta kuitenkin.. liiasta varovaisuudesta ei kärsi kuin henkisesti

Mainittakoon vielä lisäyksenä, että liukkarina Dodon Born slippy ja maalipinnassa armottomasti aplaria.

Tuttua juttua niillä savilla. Saa herkästi aikaiseksi, jos vähääkään antaa painetta ja tuppaa tulemaan muutenkin.

Kyllähän tuossa savestamisessa on oleellista, että on hyvät liukkarit, eikä turhia painele, vaan antaa saven tehdä työn omalla painollaan. Pitää sen lämpimänä ja joustavana, sekä kääntelee riittävän usein. Jos oikein ahdistaa, niin pitää aina toista palaa lämpimässä vedessä ja vaihtelee näitä aina siivun jälkeen.

Maalipinta ratkaisee kans tosi paljon, eli jos on pahasti aplaria niin savella ku savella matataan maalipinnan ns. huippuja.
Vesihiottu tai muuten vaan erittäin tasainen lakkapinta niin on helpompi savestaa, tai mattausjälkiä ei jää muuta kun tyrimällä.

Lähteekös noi hennommat mattausjäljet esim Prima Amigon leikkaavuudella pois jos käsin työstää?

No ainakin peittää...

Ahoi! Eräs asia mikä mua aina jaksaa kummastuttaa on se että minkä ihmeen takia monesti etenkin maallikot päätyy ostamaan jonkun medium tai heavy grade saven?! Esim. Megu ohjeistaa käyttämään saviansa niin että aina aloitetaan sillä hellimmällä, jos ei toimaa -> jyrkempään. Ei ikinä niin että heti alussa medikalla.

Toi Chrysler esimerkki on erinomainen. Minkä takia medium savi? Noista Joybondin savista on tosiaan aiempaakin kokemusta ja Hynden kliiniset testit, naarmuuntumisesta.

Joo hienoimalla minäkin aina käsittelen autot. BH Autoclay Soft ei ainakaan mulla ole naarmuttanut silmiin pistävästi. Liukasteena Dodon born slippy tiivistettä ja vettä seoksena. Äsken ennen hammaslääkäriä savestin vaaleansinistä autoa ja auringossa en uusia naarmuja erottanut mutta vaikeaa se olisi sillä pintä naarmua on jo valmiina. Myllytyksen tuolle teen kunhan savestan loppuun. Liutan savea sormien alla ja lisään liukastetta riittävästi en paina vaan liutan sillei omalla painollaan kuitenkin, että savi pysyy kädessä.

Minkä verran tuollaisesta Bilt Hamberin soft savesta riittää hyötyä? Tietysti auto kohtaisesti eroja, mutta noin niinkuin keskimäärin. Kaverin autoa lupailin myllyttää, mutta pitää kai se tämänkin kuluerä laskea mukaan. Nm. koskaan en edes savea ole livenä nähnyt.

Jollei auto aivan räävitön ole ja liukkaripesuilla ja raudan-, pienpoistolla aloittaa, niin kyllä sillä monta autoa tekee.
Alkuunsa kun pilkkoo saven ainakin neljään osaan, eli semmoisiksi könteiksi, jotka ohueksi muokkaamalla pysyy hyvin sormien alla.
Itse teen sellaisen lättänän, että saan vielä peukalolla varmistettua, ettei tipu lattialle, jos sattuu johonkin tökkäämään kiinni.

Jos käsittelyn jälkeen ei savessa hirveitä jälkiä ole havaittu, niin olen käyttänyt samaa savea toistekin.

Muista muovata sitä usein savestuksen aikana.

Juu mä oon ostanut elämäni aikana 2 pakettia ja aika monta autoa savestanut joten riittoisaa on.

Ikänään en ole savestanut, jollei sitten niitä elämän alkutaipaleen "vaippojen savestuksia" lasketa.
Lukaisin ketjun läpi, enkä huomannut kenenkään laajemmin kommentoineen tai pohtineen saven ja de-käsittelyiden välistä työjärjestystä.

Jotenka, kuinkas näette asian: de-sumuttelut ennen savea, jälkeen, vaiko sekä että?
Maalaisjärki ja mielikuvitus sanovat, että ennen pien- ja raudanpoistoa savi menee herkemmin tukkoon, mutta onko saven hiulaamisessa kemiallisen käsittelyn jälkeen enää konkreettista hyötyä? Taisi olla muistaakseni ainakin Urran, joka huomautti saven poistavan lakan pinnalta terävät partikketit, jotka eivät pelkästään kemikaaleilla irtoa. Tätä vasten savestus kannattaa siis tehdä joka tapauksessa, mutta lähinnä mietin noiden kemikaalien käyttöä; kannattaako niitä käyttää kahta varvia (käytetty aika vs. kustannukset vs. mahdollinen hyöty)?

Jakakaahan mielipiteitänne.

Pien- ja raudanpoisto ennen savea. Toki sen voi myös tehdä niin että savella ensin. On vaan paaaaljon enemmän tekemistä

Ja kyllä siitä hyötyä. Jos kurkkaat esim. näyttmöltä tuon Syanidin mustan audin niin siellä on hyvät vertailukuvat puhtaan saven ja oliko etuoven jälkeinen savipala. Kyllä sieltä sitä tavaraa lähtee.

Ja voithan sä tehdä ns. muovipussitestin pinnalla. Eli käsi muovipussiin (esim. minigrip-pussi) ja liu´utat sitä pussia maalipinnalla. kuulee ihan selkeä kahina ja kun taas olet savella käynyt alueen niin koitas uusiksi

Kyllä ne terävät ja ei niin terävät lähtee kemikaaleilla, ja helposti, tiedä mitä se Urran on pommaceissaan (se saman värinen kuraliemi!!) sekoillut

Mutta sun kysymykseen; Deiron+Detar aina ennen savestusta, mitä enemmän teet tätä (useimmiten 2-varvia riittää) niin tuut huomaamaan että savestus on aikaa vievää turhuuden turhuutta.

Tänään vahasin yhden vm. 2001 shampanjan värisen mersun, siihen tuli tehtyä esipesu, kinnaspesu, raudanpoisto ja pienpoisto, tämän jälkeen kun kävin vielä savella läpi koko auton poislukien katto niin siitä irtos aika hyvin sitä skeidaa! Ihan paljaalla silmällä näkyviä pikipalloja tjms. oli vielä noiden pesujen jälkeen pinnalla jotka sitten lähti vasta sillä savella. Väri oli niin oivallinen kummastella niitä kaikenlaisia pikipisteitä ja bleedausta yms Toi Bilt Hamberin savi on ihan järkyttävän kätevä kun voi käyttää pelkkää vettä liukasteena!

Dani puhuu nyt oksaalihapon käytöstä, mikä voi olla ns. "ei se niin justiinsa oo" käyttäjällä melko vaarallinen aine En osaa kommentoida sitä koska en ole käyttänyt. Antaa noiden Espoolaisten (venemiesten) hoitaa se

Mutta en tiiä miten vanhoja mun postauksia luit mutta IMO 1-2 kertaa (riippuen onko kys autoon tehty ennen/minkälaisista oloista) de-iron käsittely minkä perään 1 DeTar käsittely niin että lopulta pinta käydään kevyesti DeTar kostutetulla MF:llä läpi ja ongelmakohdista mennään toki useammin ohi.

Huom! Kuten Dani on joskus vinkannut niin Wolf's Chemicalsin Deironizerin raudanpoisto-ominaisuutta voi pidentää sumuttamalla sen hieman kosteeks vedellä sen jälkeen kun alkaa näyttää siltä että kuivuu pintaan. Itse teen yleensä niin että suihkutan koko auton rauhassa DI:llä ja lopuksi levitän hieman DI:llä kostutetulla pehmeellä vahanlevittimellä niin että joka paikkaan varmasti tulee DI:tä. Annan vaikka kuivahtaakkin ja painarilla huuhtelu. Huomaa, että IronX:n ei saa antaa kuivua. Ja edelleen ennenkun joku tulee sanoo et ei tarvii niin olen testannut DI vs. IronX ja mielestäni ne on _saman_ tehoisia. Ja tämän jälkeen Deironizerista on tullut kolme (3!) uutta versiota ja IronX ei ole mainostanut kehittyneensä.

Ja kun on noita paskakuntosia muiden autoja tehnyt niin mä en ole saanut Bilt-Hamberin Clayllä mielestäni tehtyä mihinkään enempää naarmua käyttäen reilusti Born Slippyä ja nyt myöhemmin Wolfsin Pink Slippiä (CYC:n fine gradella on tehty naarmua, vai mitä nixu ) ja joka kerta siihen on ton edeltävän DI + DeTar käsittelyn, mitä toki edeltää liukkari + kinnaspesu, tullut p*skaa semmonen määrä että mua on hirvittänyt miten paljon kauemmin "holoja" olisi saanut pehmeiltä pinnoilta ajaa pois, jos se olisi ollut laikan ja pinnan välissä.

Saven "naarmuttaminen" riippuu myös miten käyttää. Savelle ei siis kannata antaa painetta. Pidä siis sormet suorassa kokoajan äläkä paina, liukastetta täytyy antaa jatkuvasti. Itse käytän BH softin kanssa tilkan ONR tai seuraavaksi "Mean greeniä".

Joo en pidä itsekään clayta mitenkään hankalana, enkä sen vuoksi jättäisi käyttämättä. Hyvin puhdistettuun pintaan se ei kevyesti käytettynä jätä jälkiä, kun suihkii kunnolla liukastetta ja kääntelee palaa usein. Kyllä Syanidin Audista silloin 2 viikkoa sitten irtosi vielä savella likaa, vaikka se pestiin todella hyvin. Eikä tuohon jälkiä jäänyt ja powermitsukin sen tsekkasi, kun tuli tallilla käymään. Ainakin tälläistä keskustelua kuulin siinä myllytyksen lomassa. Ne alueet mitkä itse tein niin testasin ihan kädellä kokeilemalla ja kyllä se pinta sileämmälle tuntui käsittelyn jälkeen. Myllytykseen menevään autoon tuo on omasta mielestäni hyvä tapa varmistaa, ettei pinnasta irtoa mitään yllätyksiä. Jokaiseen mullyttämääni autoon olen tuon myös tehnyt

5 vuotta sitten tein ekan savestuksen Zainon savella silloiseen mustaan Volvoon ja kyllä siitä tuli erityisen puhdas ja sileä liuotin pesun jälkeen. Ulkona tuon tein sattui olemaan tammikuun suojasää ja hyvin onnistui ja sen jälkeen pesu ja Zainoa päälle.
Auto kiilsi ku uusi ja kyllä siitä sai kommentteja kuulla. Silloin tää homma rupesi vähän lähtee lapasesta

..ja ettei jää yhtä kohtaa hinkkaamaan, se kohta mattaantuu hyvin nopeasti!
Muistaa vaan käydä joka kohdan kärsivällisen tarkasti läpi, jos näkee syytä savestaa.