Lähtökohta oli hyvin perinteinen, kymmenen vuoden laukkaaminen preerialla oli jättänyt jälkensä ponin pintaan.
Mitä lähemmäksi kavioita laskeutui sen karheammaksi pinnat kävivät. Eli kunnon kylvetys motex liukkari, autofoam, pien ja raudan poisto ja savestelu antoi toivotun puhtaan alkutilanteen tulevia kutitteluja varten.
Pesumetodit olivat olleet suoraan jostain horror storysta. Mutta toisaalta mitään uutta ja ihmeellistä ei tullut eteen. Hyvin ehjä auto värimassoiltaan, joten lopputulosta ajatellen lupasi ihan hyvää.
Ekat koevedot maiskuteltu, rankempaa tukistusta vaatii...
Testailin eri komboja ja aika murhaavaa tahtia spider laikka söi naarmuja loiston alttarilla.
Biföör
After, mataksi vetää, mutta naarmut katoaa. Kiveniskuja oli ihan prkleesti.
Alchemin keltainen ja 473 rupesi jo nostamaan taas väriä esiin.
Sininen fp ja 472+ niin alkoi olemaan jo ihan ookoo.
Konimuskaakkimus pilttuusta ulos ottamaan happea hetkeksi.
D vitamiinia kehoon auringosta.
Pesut väliin ja vedin dodot pintaan viimeiseksi. Kello oli 2.30 joku aamu, kun not-my-little-pony pääsi takaisin kotipilttuuseen. Huonosti tuli otettua kuvia tästä. Vikat kuvat on tallissa otettuja turhuuksia, mutta ihan siisti tästä tuli. Koitan saada videon värkättyä tästä jossain kohtaa.
Sen pituinen se. Toivottavasti saan kuvattua hepan vielä kunnon valossa kesän aikana, nyt oli luovutuksen hetkellä säkkipimeää...
...
