
Mulla on pari nopeeta kaveria jotka jeesaa hirveästi, eli COPY ja PASTE. Eli en jaksanut koko stooria uudelleen kirjoittaa, niin kopsasin jo kirjoittamani jutut toiselta palstalta ja muokkasin niistä noi turhan sisään päin lämpiävät jutut veks.

*VAROITUS; TÄMÄ TOPIKKI SISÄLTÄÄ KOVAKOURAISTA CORVETTEN HIEROMISTA, EIKÄ VÄLTTÄMÄTTÄ SOVI PERHEENPIENIMMILLE*
Eräs forumilainen soitti alkukesän aikana pari kertaa ja kyseli, että onnistuisiko pieni muotoinen maalipinnan ehostus talven jäljiltä. Auton omistaja, kyllä jutteli jo silloin, että jotain pieniä virheitä maalipinnasta saattaisi löytyä. Keskikesällä tämä forumilainen oli sitten työn puitteissa lähellä omia tiluksia ja sovittiin, että katsottaisiin yhdessä läpi millä värivahalla auto saataisiin taas kuosiin. Järkytys oli kai se sana mikä ensin pamahti mieleen, kun potilas tuotiin lähempään tarkasteluun. Järkytys se suhteen, että samalla kun selvisi maalipinnan kunto, selvisi myös sen ehostamiseen käytettävän ajan määrä (näin ainakin naivisti luulin).
Sovittiin, että auto tulisi takaisin leikkauspöydälle myöhemmällä syksyllä, ettei kesäinen ajokausi katkeisi liian pitkäksi aikaa. Viime lauantai aamu oli sitten se myöhemmin syksyllä päivä. Olin varautunut tulevaan päivään hankkimalla tarvikkeita ja kemikaaleja, jos jonkinlaisia. Kaikista tärkein apuväline oli Maestro X:n hakeminen jeesaamaan, tämä päätös oli yksi avainkohtia koko projektin onnistumisen kannalta.

Kunnollisen pesun jälkeen horrormonstermaalipinta näytti rumaa naamaansa aamu auringossa. Koko auto oli kauttaaltaan ns. appelsiini pinnan kyllästämä. Maalari oli jossain vaiheessa tehnyt niin perusteellista työtä, että jopa peilien alapuolet olivat tukevan appelsiinin kuoren sisällä. Sen lisäksi, että maali oli hientopaperin tuntuinen ja näköinen oli siinä myös todella paljon roskia. 10cmx10cm alueella saattoi olla 50 kunnon roskaa.

Todistus aineistot numero 1:






Lähtökohta oli nyt siis selvillä. :rolleyes:
End of part Uno.